Me oltiin oltu Jasun kanssa kavereita lähinnä vaan toisten kavereitten kautta, eikä oikeestaan tunnettu toisiamme lainkaan. En tarkalleen muista, miksi mä laitoin viestiä ja kyselin perjantain illan suunitelmia, mutta hyvä että laitoin koska siitä kaikki alkoi.
Viestittely jatkui jokapäiväiseksi eikä kukaan oikeestaan edes tiennyt, että päätettiin nähdä. Molemmat varmasti tiesi toisen tunteista, mutta niistä ei vielä puhuttu pitkään aikaan. Viihdyttiin kahdestaan ja ajettiin skootterilla karinaisiin mökille hengailemaan. Pakko myöntää, että meidän ensimmäinen suudelma oli unohtumatonta. Sen illan jälkeen, kaikki muuttui. Molemmat kiinnostui koko ajan enemmän ja musta tuli osa Jasun kavereitten porukkaa.
Kesälomalla Jasu oli kolme viikkoa ulkomailla töissä, ja silloin tiesin että tästä tulee vielä jotain, koska mulla oli ihan hirveä ikävä.
Kesä kului hyvin ja huolettomasti ja 7.6. Oli meidän virallinen päivä. Myöhemmin huomasin, että tuo samainen päivä oli mun äitin syntymäpäivä, eli se päivä merkitsee mulle paljon enemmän.
Koko tän vuoden aikana, voin sanoa että oon kasvanut henkisesti huimasti. Oon oppinut joustamaan asioissa ja ottamaan muita ihmisiä paremmin huomioon.
Jasu on opettanu mulle kärsivällisyyttä ja sitä miten elämästä pitää ottaa kaikki irti.
Me ollaan selvitty riidoista, mustasukkaisuudesta, perhe ongelmista ja voin sanoa että ilman Jasua entiedä missä mä olisin nyt. Oon niin ylpee, että voin sanoa, et hän on mun! Rakastan Jasua aivan älyttömästi ja haluun jatkaa tätä niin kauas kuin vain on mahdollista.
